Ranskalais-suomalaisen taidehankkeen päätösjuhlaa, Kyläjuhlaa, vietettiin 4.10.2014. Tilaisuus oli luonteeltaan myös kiitosjuhla yleisölle, joka on omalla aktiivisella osallistumisellaan tukenut taidehanketta kuluneina vuosilla. He olivat olleet esittäjinä, majoittajina ja yleisönä eri vuosien tapahtumissa ja osoittaneet todeksi sen, että maaseutumiljöö on mitä moninaisin ja kiinnostavin areena, jossa erilaiset taustat, perinteet, taiteet ja kulttuurit voivat toimia yhdessä.
Juhla alkoi hankkeeseen liittyvän muistomerkin paljastamisella Asmandian rannassa. Tämän jälkeen yleisö johdatettiin Jukon tyhjään teollisuushalliin, joka oli sisustettu juhlapaikaksi ja esiintymisareenaksi. Yleisötilaisuus alkoi kakkukahveilla. Samalla kerrattiin hankkeen tapahtumia ja juhlistettiin myös Vuoden kylä -palkinnon saamista.
Iltaohjelmana oli tanssimusiikkia. Koska tapahtuman erityisenä kohderyhmänä oli nuoriso, esiintyjiksi oli pyydetty Laurin koulun tyttöjen bändi 007 ja rap-artisti Souce. Muita esiintyjiä olivat Legenda 66 ja Tomi Hentula ja Myrskylintu. Tilaisuus onnistui erinomaisesti, sillä muistomerkin paljastukseen ja sitä seuranneeseen juhlaan osallistui noin 250-300 henkilöä.
Muistomerkki
Ajan kiertokampi -nimen saaneen monumentin oli suunnitellut Saaren kartanon yhteisötaiteilija Pia Bartsch yhdessä Mika Rouhiaisen kanssa. Mukana suunnittelussa ja toteutuksessa oli myös jukolaisia. Veistos koostuu ”jukonpunaisesta” metalliseinästä, johon on kiinnitetty Jukolla valmistettuja maatalouskoneiden rattaita sekä kampi, josta näitä voi pyörittää. Seinä itse on kiinnitetty Rouhiaisen kiviveistämön kiveen. Veistoksen paljasti Saaren kartanon toiminnanjohtaja Hanna Nurminen. Muita puheita paljastusjuhlassa pitivät Pia Bartschin ja Mika Rouhiaisen lisäksi kunnanjohtaja Seija Österberg, Jukon entinen toimitusjohtaja Esko Martikainen ja kyläyhdistyksen sihteeri Minna Hautio.
Puhe muistomerkin paljastamistilaisuudessa:
“Kiitos kaikille teille, jotka olette olleet mahdollistamassa sitä, että tämä veistos voidaan tänään täällä paljastaa. Kiitos kuuluu myös monelle muulle taholle, ei vähäisimpänä Leader Ravakalle, joka on kannustanut yhdistystä veistoksen taustalla olevan hankkeen tekemiseen ja myös antanut neuvoja ja tukea aina, kun niitä on tarvittu. Kuten me kaikki tiedämme, Asemanseudulla on vahva maatalousperinne ja merkittävä teollisuushistoria. Viime vuosikymmenten aikana yhteiskunta ja elinkeinot ovat olleet nopeassa ja rajussa muutoksessa, mikä näkyy myös Mynämäellä. Globalisaatiokaan ei ole täällä vieras asia ja sen seuraukset ovat kouriintuntuvat.
Toisaalta yhteiskunnalliset muutokset ovat muokanneet aluetta myös siten, että väkeä muuttaa kasvukeskuksista maaseutukuntiin. Tämä näkyy myös Asemanseudulla, jonne on muuttanut paljon uutta väestöä. Uusien asukkaiden suhde kylään ja sen miljööseen on ymmärrettävästi sangen erilainen kuin alueella jo vuosikymmeniä tai vuosisatoja eläneiden sukujen. He tutustuvat kotipaikkaansa pala palalta ja tarkastelevat sitä omasta näkökulmastaan, vailla kokemusperäistä tietoa alueen historiasta ja luonteesta. He hyötyisivät tiedosta, jonka vanhat paikkakuntalaiset voisivat heille jakaa. Vastaavasti vanhat paikkakuntalaiset voisivat oppia uusilta kyläläisiltä uusia tapoja katsoa vanhaa tuttua maisemaansa ja saada uusia virikkeitä vanhoihin totunnaisuuksiinsa.
Yhdistys on eri hankkeiden avulla halunnut edistää mahdollisuuksia tällaisiin kohtaamisiin, joissa uudet ja vanhat asukkaat voisivat jakaa muistojaan ja mielikuviaan sekä saada uusia yhteisiä kokemuksia. Jotta ihmiset saadaan yhteen, tarvitaan tila ja toimintaa. Ollakseen tasa-arvoinen tilan tulee sijaita alueella, joka ei ole kenellekään entuudestaan erityisen merkittävä, mutta kuitenkin ympäristöltään monipuolinen ja sijainniltaan keskeinen.
Tällaiseksi muodostui kylän koulun lähellä sijaitseva jokiranta. Rannalle rakennettiin Polku-hankkeen myötä laavu, nuotiopaikka ja laituri ja tämä kylän uusi yhteinen olohuone sai nimen Asmandia. Kansainvälisen taidehankkeen ja Saaren kartanon avulla aluetta on nyt myös kehitetty henkisesti luomalla sen yhteyteen toiminnallisuutta ja uusia perinteitä kyläläisten kohtaamispaikkana. Taide on tasa-arvoinen väline tuoda kyläläisiä yhteen. Siihen jokaisella on jonkinlainen näkemys, eikä näkemyksistä yksikään ole toista perustellumpi. Taiteen kokeminen ei edellytä paikallistuntemusta, mutta toisaalta paikallisuus ja paikallishistorian omakohtainen tuntemus voivat tuoda siihen kokijakohtaisia sävyjä. Tämän osoitti esimerkiksi kansainvälisen hankkeen taiteilijoiden Jean-Léon Pallandren ja Leena Kelan Jukon tiloissa viime vuonna tekemä performanssi- ja äänitaideteos osoitti: on selvää, että kokemus oli erilainen heille, jotka ovat tehneet töitä tehtaan tiloissa kuin heille, jotka kävivät siellä ensimmäistä kertaa. Silti kokemus voi olla omalla tavallaan merkityksellinen jokaiselle.
Kansainvälisen taidehankkeen kiteytymäksi Asemanseudulle jäi paikallisen tekemän työn esiin nostaminen ja arvostaminen. Sama teema jatkui myös Pian työn kautta, kun hän alkoi suunnitella nyt paljastettua veistosta yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Muistomerkissä alueelle merkittävän työllistäjän, maatalouskonetehtaan, tuottamat metalliset muodot yhdistyvät paikallisen kiviveistämön kiveen. Muistomerkki on sijoitettu Mynäjoen rantaan. Mynäjoen, joka on ollut alueelle jo esihistoriallisista ajoista saakka tärkeä vesireitti ja suorastaan edellytys sille, että juuri tälle paikalle on niinkin varhain jo syntynyt asutusta. Vakaassa vakkasuomalaisessa peltomaisemassa seisoessaan muistomerkki yhdistää konkreettisella tavalla alueen ihmisten työperinteen siihen kulttuuri- ja luonnonmaisemaan, joka on alati muuttuva niin pienessä kuin suuressakin mittakaavassa.
Paikallinen työ on helppo sivuuttaa itsestäänselvyytenä ja jokapäiväisyytenä. Tarvitaan taiteilijoiden kaltaisia havainnoijia nostamaan asioita näkyviin ja saamaan yhteisö katsomaan ympäristöään erilaisin silmin. Taideteoksen näkemisen ja kokemisen kautta katsojalle tarjoutuu mahdollisuus tarkastella työtä – myös omaansa – ja sen merkityksiä uudella tavalla.
Taideteosta voi ja saa katsoa jokainen omalla tavallaan ja jokainen luo siihen sitä kautta oman suhteen sen perusteella, millaisia mielikuvia se herättää. On selvää, että tämäkin muistomerkki saa alueen asukkaiden mielissä erilaisia merkityksiä, jotka ajan ja itse kunkin elämänhistorian myötä kerrostuvat.
Joillekin siinä erottuu ensimmäisenä Jukon tunnusomainen punainen väri. Yhdelle se muistuttaa mieliin vuosikymmenten työhistorian joko tehtaassa tai pelloilla, toiselle se on hauska muoto ja pirteä väriläiskä ympäristössä. Toinen muistaa siitä toiminnallisuuden – miten hauska olikaan lapsena pyöritellä kampea ja saada rattaat pyörimään tai hypellä kiviportailla. Joku muistaa, miten mukava oli istua levähtämään kiven karhealle pinnalle kävelylenkin varrella. Toiselle se taas tulee olemaan maamerkki, jonka äärelle sovittiin silloin kerran ne tärkeät treffit. Joku muistaa vuosikymmenten päästä, kulkiessaan tästä ohi ja nähdessään tuon pihlajan, miten pieni se olikaan silloin vuonna 2014, kun veistosta paljastettiin.
Me kaikki muodostamme suhdettamme aikaan ja paikkaan joka päivä. Tänään meidän paikkaamme on tullut jälleen yksi pysyvä muisto, johon meillä jokaisella tulee olemaan omanlaisemme suhde. ”
Minna Hautio, yhdistyksen sihteeri
Yläkuvassa ranskalaisia vieraita isäntineen Savojärven rajakivellä.
Alakuvassa Pia Bartsch ja Mika Rouhiainen muistomerkin paljastustilaisuudessa. Kuva: Stefan Crämer