Mynämäen Asemanseudun Kylät ry sai Ravakan teemahankkeesta avustuksen Pohjanmaalle ja Irlantiin suuntautuviin matkoihin. Hankkeen tavoitteena oli etsiä uusia, yllättäviäkin tapoja kehittää oman alueen yhteisöllisyyttä ja asukkaiden osallisuutta yhteiseen toimintaan. Tavoitteena oli oppia, miten muualla on kehitetty samaa asiaa ja millaisia tuloksia siellä on saavutettu. Opintomatkoilla haluttiin hakea vaikutteita rohkeasti myös kotiympäristöä ja kotimaatakin kauempaa. Samalla haluttiin avata myös kansainvälisiä yhteyksiä paikkakuntiin, joiden toimijoista toivottiin pysyvämpiä kumppaneita.
Tämän vuoksi kohteiksi valittiin kotimaisia paikkakuntia, joilla on paitsi hyvää paikallista toimintaa, myös kansainvälisiä ulottuvuuksia. Näitä kohteita löytyi Pohjanmaalta, Leader Aisaparin alueelta (Itäkylä, Luoma-aho ja Lakaniemi-Pokela-Pyhälahti). Kylät ovat mukana Twinning Villages -hankkeessa, jossa kansainvälisinä kumppaneina toimii neljä kylää Grand Pic Saint-Loup -Leader-ryhmän alueelta Ranskasta ja noin viisi kylää GDR Valle del Guadalhorce – Leader-ryhmän alueelta Espanjasta. Hankkeen tavoitteena on tukea kylien ystävyyskylätoimintaa sekä luoda kansainvälisiä verkostoja eurooppalaisten kylien välille.
Kansainväliset kumppanuudet haluttiin hakea englanninkielisestä maasta. Valinta tehtiin sillä perusteella, että englanti on yleisin vieras kieli, jota Suomessa puhutaan. Englanninkielinen kumppanuus takaa parhaat ja tasa-arvoisimmat edellytykset sille, että mahdollisimman moni kyläläinen voi osallistua kansainväliseen toimintaan. Kohdemaaksi valikoitui Irlanti. Irlannissa kohteet jakautuivat kahteen paikkaan: Kilkennyn ja Connemaran alueen kyliin ja pikkukaupunkeihin.
Matkalla opittua / Pohjanmaa:
Vireydestä ja toimeliaisuudesta huolimatta näissäkin kyläyhdistyksissä tunnistettiin samat haasteet kuin muissakin vastaavissa yhdistyksissä: aktiivinen ydintiimi on pieni ja jäsenten keski-ikä korkea. Pohjanmaalla yrittäjyys on kantava voima ja se näkyi myös yhdistysten rohkeudessa ottaa vedettäväkseen suuria, taloudellisia riskejä sisältäviä hankkeita. Yhdistyksillä oli vahvoja yhteyksiä yrityksiin, jotka tulivat mukaan talkoisiin. Ne mahdollistivat avullaan, tekniikallaan ja osaamisellaan paljon sellaista, jonka hankkiminen muutoin olisi tullut kalliiksi.
Kansainvälinen toiminta on tapaamissamme yhdistyksissä vielä melko nupullaan. Pitkäaikaisen yhteistyön saavuttamiseksi vaaditaankin tietynlaista tunnustelevaa hitautta ja kontaktien kanavoitumista mahdollisimman monien yksilöiden kautta. Toisaalta toiminta ei saa olla myöskään liian hidasta, sillä silloin se unohtuu ja loppuu. Yhdistykset ovat kertoneet, että kyläläisiä on ollut paikoitellen hankala saada lähtemään mukaan, sillä kynnys toimia vieraalla kielellä on kuitenkin melko korkea. Kynnys kuitenkin madaltuu kohtaamisten myötä, ja tärkeää on hankekumppanien molemminpuolinen uteliaisuus toistensa kulttuureista sekä kiinnostus kohtaamiseen.
Yhdistystoiminta ei Pohjanmaallakaan juurikaan puhuttele nuoria. Kuitenkin juuri nuoria pitäisi kuulla ja heille järjestää tekemistä ja roolia kyläyhdistystoiminnassa, muuten se on vaarassa kuihtua. Nuoria voi houkutella mukaan toimintaan esimerkiksi tilan tai liikunta-aktiviteettien järjestämisessä. Toiminnan säännöt on tärkeä luoda, mutta kun ne on luotu ja molemminpuolinen luottamus ja kunnioitus on kunnossa, ei ongelmia todennäköisesti synny, ja nuorilla on motivaatiota tulla mukaan toimintaan.
Matkalla opittua / Irlanti:
Irlannissa Leader-toiminta (ja muu vastaavan kaltainen aluekehittämistoiminta) keskittyy huomattavan usein sosiaalisten ongelmien voittamisen ympärille. Tämä osoittaa merkittävää tarmoa toimeen tarttumisessa ja kekseliäisyyttä sekä pitkäjänteisyyttä haasteiden taltuttamisessa. Moni toiminto toteutetaan vapaaehtoisvoimin, ja siinä on omat kuluttavat tekijänsä, jos vapaaehtoiset ikääntyvät tai uupuvat. Toisaalta kuulimme myös siitä, miten toiminta itsessään palkitsee ja saa jatkamaan.
Toinen merkittävä ilmiö on yhteiskunnallinen yrittäjyys (social enterprise), joka vaikuttaa olevan yleinen tapa vakiinnuttaa toimintaa. Voittoa tavoittelemattomana se on tietysti hyvin EU-rahoitus-yhteensopiva muoto ja se myös mahdollistaa sen, että mahdolliset voitot ohjataan takaisin yhteisön hyväksi. Yleisenä piirteenä vaikutti kuitenkin olevan se, että yhteiskunnallistakaan yrittäjyyttä on vaikea saada kannattavaksi.
Nuorten houkuttelu mukaan toimintaan ei Irlannissakaan ole kovin helppoa, mutta sellaiset tekijät, joista nuorille on suoraan hyötyä (elokuva-alan koulutus, tarjoiluharjoittelu, vaikeasti työllistyvien tukitoimet jne.) kiinnostavat luonnollisesti myös heitä. Toki näissäkin tapauksissa nuoret ovat pääasiassa palvelujen kohteita, eivät itse toimijoita. Matka palvelujen kohteesta toimijaksi voi kuitenkin olla lyhyt, eli esimerkiksi Tea Roomsissa nuori saa itse hyötyä harjoittelustaan mutta toisaalta osallistuu yhteisöä tukevaan toimintaan omalla työpanoksellaan.
Luonto ja biodiversiteetti vaikuttavat olevan vahvasti pinnalla myös Irlannissa. Hyönteishotelleja ja biodiversiteettiä tukevia istutuksia oli nähtävillä miltei kaikissa kohteissa. Connemarassa, joka on pääosin luonnonsuojelualuetta, luontopolkuja tehtiin erityisellä pieteetillä ja luontoa säästäen. Toisaalta luontosuhde ja yksilön oikeudet kulkea luonnossa ovat Irlannissa kovin erilaiset kuin Suomessa. Suomalaiset jokamiehenoikeudet herättivät kiinnostusta ja ihailunsekaista ihmetystä irlantilaisissa.
